Kylmälaserterapiakiropraktiikka

①Laserhoidon vaikutukset ovat valokemiallisia. Fotonit pääsevät kudokseen ja imeytyvät solun mitokondrioihin ja solukalvoon kromoforien toimesta. Nämä kromoforit ovat valoherkistäviä aineita, jotka tuottavat reaktiivisia happilajeja säteilytyksen jälkeen vaikuttaen siten solujen redox-tiloihin ja mitokondrioiden hengitysketjuun. Mitokondrioissa fotonienergia muunnetaan sähkömagneettiseksi energiaksi molekyylisidosten muodossa ATP:ssä (adenosiinitrifosfaatti). Jotta laservalo olisi vuorovaikutuksessa elävän solun kanssa, sen on absorboitava solunsisäisiä kromoforeja. Solukalvon läpäisevyys lisääntyy, mikä aiheuttaa fysiologisia muutoksia. Nämä fysiologiset muutokset vaikuttavat makrofageihin, fibroblasteihin, endoteelisoluihin, syöttösoluihin, bradykiniiniin ja hermojen johtumisnopeuksiin. Kliiniset ja fysiologiset vaikutukset saavutetaan tavalla, jolla kudokset absorboivat lasersäteilyä.
②Tämä kudosabsorptio riippuu itse säteen aallonpituudesta ja tehosta varmistaa, että laserenergia saavuttaa kohdekudoksen tarvittavilla kliinisillä tasoilla. Laservalon väärä aallonpituus ei tunkeutuisi kudokseen päästäkseen kohdealueelle. Lisäksi, vaikka laserilla olisi oikea aallonpituus, jos laitteessa ei ole tarpeeksi tehoa ohjata energiaa kudokseen, kohdealue ei välttämättä ymmärrä mahdollisia hyötyjä. Jokainen lasertyyppi lähettää valoa hyvin tietyllä aallonpituudella, joka on vuorovaikutuksessa säteilytetyn kudoksen kanssa.
③Se toimii myös erityisesti kudoksessa olevien kromoforien kanssa, mutta eri tavalla. Kromofori, sisäinen tai ulkoinen, on mikä tahansa värillinen tai kirkas aine, joka pystyy absorboimaan säteilyä. Endogeenisten kromoforien joukossa ovat vesi ja hemoglobiini, nukleiinihappo ja proteiinit. Eksogeenisten kromoforien joukossa ovat porfyriinit ja hematoporfyriinit, joita injektoidaan elimistöön. Näitä kuvataan valolle herkistyneiksi aineiksi, koska ne kiinnittyvät kudokseen tehden siitä valoherkän tietyillä aallonpituuksilla.